// Sisältö
Tämä näyttö kävi tavallisessa pesukoneessa pesuaineen kanssa viisikymmentä kertaa eikä juuri himmentynyt. Se on kudottu hihaan ja on hieman postikorttia suurempi. Siinä voi avata laskimen tai kompassin. Kuvat vaihtuvat. Video pyörii. Se tottelee jopa puhekomentoja. Paina kuvaa sormella, ja hiha reagoi kuin puhelin. Irrotettavaa elektroniikkamoduulia ei ole: langoissa piilevät ledit ja sirut menevät rumpuun itse.
Singaporen kansallisen yliopiston (NUS) insinöörit kuvasivat hihan Nature-lehden artikkelissa 21. lokakuuta 2026. Yllättävintä siinä on sen vaatimattomuus. Näytössä on 5 184 pikseliä, lähes kolmanneksen enemmän kuin Nokia 3310 -näppäinpuhelimessa. Silti tekijät kutsuvat sitä maailman ensimmäiseksi vaatteen omista langoista kudotuksi kosketusnäytöksi. Jokainen lanka sekä loistaa että tuntee kosketuksen.
Viisikymmentä pesua kuulostaa abstraktilta. Jos pesee vaatteen kerran viikossa, se on lähes vuosi käyttöä: ennätys elektroniikalle, mutta ei vielä niitä vuosia, jotka tavallinen vaate kestää. Älyvaatteita on luvattu noin kymmenen vuotta, ja ne ovat jatkuvasti kompastuneet kahteen asiaan: pyykinpesuun ja ohjelmistoon. Uusi hiha edistyy ensimmäisessä. Toisen kanssa kukaan ei ole vielä pärjännyt.
Millin paksuinen lanka
Näyttö koostuu 54 langasta, jotka on asetettu käsivarren pituussuuntaan. Jokaisessa on 96 ledia, mikä antaa 96 × 54 pisteen kuvan. Ledien alla, samassa langassa, on toinen kerros, joka aistii painetta. Sormenpää sulkee virtapiirin, ohjain laskee kohdan, ja lähin pikseli syttyy.
Lanka valmistetaan lämpövenytyksellä, samalla tempulla, jolla vedetään optista kuitua. Karkeasti sanottuna ensin rakennetaan paksu kerroksellinen aihio, eräänlainen ylisuuri malli tulevasta langasta. Sitten sitä kuumennetaan, kunnes se pehmenee kuin toffee, ja vedetään. Kerrokset pysyvät järjestyksessä, ja tuloksena on noin millin paksuinen kuitu, jonka pituus voi olla jopa kymmenen metriä . Vertailun vuoksi: hihan 54 riviä, kukin 17 senttiä, tekevät yhteensä noin yhdeksän metriä. Yksi veto riittäisi koko näyttöön.
Vaikeinta oli johdotus. Lanka on pohjimmiltaan yksiulotteinen, joten monimutkaiselle piiristölle ei jää juuri tilaa, selittää ryhmän johtaja Tural Khudiyev, NUS:n muotoilun ja tekniikan korkeakoulun apulaisprofessori. Näyttö saatiin kasaan vasta, kun tiimi oppi muuttamaan kuidun ”elektroniikan rakennuspalikoiksi”, jotka käyttäytyvät kuin tavallinen lanka.
Miten langan sisään juotetaan 20 000 kontaktia
Kuidussa on erittäin ohuita eristettyjä johtimia. Laser poistaa eristeen täsmälleen niistä kohdista, joihin tarvitaan kontakti. Sulanut juotos leviää sitten pitkin johdinta ja tarttuu vain paljaisiin kohtiin, kuten vesi helmeilee puhtaalla lasilla rasvaisten läikkien välissä. Näin hihan näyttö yhdistää yli 5 000 sirua yli 20 000 sähköliitännällä.
Näppäinpuhelimen resoluutio
Jokainen hihan piste on lähes nuppineulan pään kokoinen, noin kaksi millimetriä leveä. Nokia 3310:n näytöllä pisteet olivat yli neljä kertaa pienempiä, ja nykyaikaisessa älypuhelimessa niitä ei enää erota paljaalla silmällä.
Se riittää laskimeen tai kompassin neulaan. Se ei riitä pitkään chat-viestiin, eikä yliopisto teeskentele muuta. Tiimi näkee seuraavan askeleen pienemmissä siruissa ja ohuemmissa langoissa: menetelmä sallii molemmat, mikä terävöittäisi kuvaa ja antaisi langan neuloa ja kirjoa tavallisilla tehdaskoneilla.
Vastineeksi jokainen piste on täällä värillinen, ja kuva vaihtuu 30 kertaa sekunnissa kuten tavallinen video. Näyttökangas myös hengittää yhtä hyvin kuin puuvilla tai denim. Sillä on enemmän merkitystä kuin luulisi. Kukaan ei halua pukea päälleen vaatetta, joka saa hikoilemaan muovikalvon alla, vaikka se loistaisi kuinka ovelasti.
Hohtavaa kangasta on muuten esitelty ennenkin. Vuonna 2021 Huisheng Pengin ryhmä Shanghain Fudanin yliopistosta kuvasi Naturessa näyttötekstiilin , joka oli kuusi metriä pitkä ja 25 senttiä leveä. Se kudottiin teollisella kankaankudontakoneella kuin tavallinen kangas, mutta sen näppäimistö ja virtalähde olivat erillisiä kangaspaloja. Singaporen hihassa valo ja kosketus mahtuvat samaan lankaan johdotuksen kanssa, minkä vuoksi sitä kutsutaan kosketusnäytöksi.
Takki, joka tehtiin kymmeneen pesuun
Älyvaatteita on yritetty tuoda massamarkkinoille, ja äänekkäin yritys päättyi hiljaa. Vuonna 2015 Google esitteli Project Jacquardin: johtavia lankoja, jotka voi kutoa tavalliseen kankaaseen. Levi’s oli ensimmäinen kumppani, ja syksyllä 2017 kauppoihin tuli 350 dollarin farkkutakki. Takki oli suunniteltu kaupunkipyöräilijöille. Pyyhkäisit vasenta hihansuuta, ja kuulokkeissa soiva kappale vaihtui, kun taas taskussa oleva puhelin vastasi puheluun tai kertoi, mihin kääntyä.
Kaikki elektroniikka oli hihansuun irrotettavassa muovilätkässä, joka avattiin ennen pesua. Rumpuun meni vain johtavat langat, ja Google lupasi noin kymmenen pesua . Yhtiö täsmensi myöhemmin, että kymmenen kierrosta oli minimi, jonka takki oli kestänyt kotipesua rankemmissa testeissä. Todellinen ero Singaporen hihaan on toisaalla: siinä ledit ja sirut itse menevät pesukoneeseen.
// Aikajana
- Google esittelee Project Jacquardin ja nimeää Levi’sin ensimmäiseksi kumppanikseen.
- Levi’sin Jacquard-takki tulee myyntiin hintaan 350 dollaria.
- Google sulkee Jacquard-sovelluksen, ja kosketusherkät hihansuut lakkaavat toimimasta.
- Singaporelaiset insinöörit julkaisevat hihan, jossa jokainen lanka loistaa ja aistii kosketuksen.
Pyykinpesu ei tappanut takkia: Google sulki Jacquard-sovelluksen , ja hihansuut vaikenivat. Ne olivat yhä paikallaan, mutta mikään ei enää vastannut niihin. 350 dollarin älytakki muuttui takaisin takiksi.
Mitä hihalta vielä puuttuu
Yliopiston tiedotteessa ei sanota mitään siitä, mitä jokainen ostaja kysyisi ensimmäisenä: akusta ja siitä, milloin hiha voisi tulla myyntiin. Hintaakaan ei ole. Kyseessä on laboratorioprototyyppi, ja pesu- ja taivutuslukemat mittasi tiimi itse laboratoriossa. Langat kestivät 1 000 taivutusta viiden millimetrin säteellä, mutta kukaan ei ole testannut, miten ne pärjäävät talven reppuun survottuina. Ei myöskään tiedetä, mitä näytölle tapahtuu sadannen pesun jälkeen: sitä ei ole vielä pesty niin monta kertaa.
Khudiyev näkee ensimmäisenä käyttökohteena lääketieteen. Hiha näyttää jo ruumiinlämmön. Hänen sanojensa mukaan vaatteet voisivat kerätä jatkuvasti tietoa kehosta lankoihin kudottujen antureiden avulla, ja käyttäjä voisi katsoa sitä suoraan hihastaan ilman puhelinta tai kelloa. Verenpaineongelmista kärsivälle iäkkäälle potilaalle tai juoksijalle se kuulostaa houkuttelevalta.
Jäljelle jää toinen heikkous, jota laboratorio ei korjaa. Langan voi tehdä sitkeäksi, mutta sen takana oleva sovellus elää täsmälleen niin kauan kuin yhtiö haluaa tukea sitä. Levi’sin takin ohjelmisto kesti viisi ja puoli vuotta. Lanka on oppinut selviämään pesukoneesta, mutta kuka sitoutuu tukemaan ohjelmistoa vaatteille, joita ihmiset käyttävät vuosia?
