Robotti lähti pelastamaan NASAn Swift-teleskooppia ja paloi poroksi ensin

Syyskuun 25. päivänä 2026 LINK-niminen robottiviinuri paloi Maan yllä. Se oli lähetetty pelastamaan Swift-avaruusteleskooppia, joka oli 22 vuotta vuorannut maailmankaikkeuden voimakkaimpia räjähdyksiä ja putoaa nyt hitaasti alas. Pelastaja kuoli ensin. NASA sammutti Swiftin 23. lokakuuta , ja teleskooppi osuu ilmakehään muutaman viikon sisällä.

Tämä oli ensimmäinen yritys tarttua kiertoradalla satelliittiin, jota ei ollut koskaan valmisteltu moiseen vierailuun. Swiftissä ei ole kahvoja eikä telakointiporttia; kuten pelastusyhtiön johtaja Ghonhee Lee asian ilmaisi , siinä ei ole ”mitään liitäntöjä, tarttumiskohtia eikä USB-porttia, johon voisi kytkeä”. Lee muisteli , että hänen insinööreiltään puuttui jotain aivan perustavaa: ennen laukaisua vuonna 2004 kukaan ei ollut ottanut kuvaa teleskoopin takapuolesta.

Metsästäjä, jolla oli minuutti aikaa

Swift jahtasi gammapurkauksia, välähdyksiä, joita syntyy, kun massiiviset tähdet kuolevat ja niiden jäänteet törmäävät. Purkaus kestää sekunnin murto-osasta minuutteihin, ja sen jättämää hiipuvaa hehkua kutsutaan jälkihehkuksi. Swift havaitsi purkauksen, kääntyi sitä kohti noin minuutissa ja lähetti koordinaatit muille observatorioille; kerran se nappasi välähdyksen, joka kesti 0,03 sekuntia, silmänräpäystäkin vähemmän. Se rakennettiin kahdeksi vuodeksi, mutta se toimi lähes 22 ja havaitsi yli 2 000 purkausta.

Aurinko pöhisti taivaan

Swift lentää matalalla, eikä sillä ole moottoria , jolla nousta takaisin ylös. Tuossa korkeudessa ilma on lähes tyhjää, mutta ei aivan, ja jokainen kierros vetää teleskooppia hieman alemmas. Viime vuosina Aurinko on ollut poikkeuksellisen aktiivinen. Se lämmittää ilmakehää , ilmakehä turpoaa ylöspäin, ja matalilla radoilla olevat satelliitit tuntevat enemmän ilmanvastusta.

Swift aloitti noin 600 kilometrin korkeudesta. Helmikuuhun 2026 mennessä se oli pudonnut alle 400:n, ja pelastus oli mahdollinen vain yli 300 kilometrin korkeudessa. Aikaa jäi muutama kuukausi, ja tiimin piti valita tieteen ja ajan välillä. Helmikuun 11. päivänä se pysäytti röntgen- ja ultraviolettiteleskoopit ja asetti Swiftin virtaviivaisimpaan asentoonsa. Huhtikuussa se sammutti vielä purkaustunnistimenkin säästääkseen virtaa ja kääntääkseen aurinkopaneelit niin, että ne saivat vähemmän ilmaa vastaansa.

Teleskooppi lakkasi katsomasta taivasta pysyäkseen siinä pidempään.

Yhdeksässä kuukaudessa rakennettu hinausauto

Syyskuussa 2025 NASA maksoi 30 miljoonaa dollaria Katalyst Spacelle, joka sijaitsee Flagstaffissa Arizonassa. Itse Swift maksoi 364 miljoonaa dollaria, joten pelastus tuli maksamaan alle kymmenesosan teleskoopin hinnasta. Katalystin piti rakentaa avaruusalus, saavuttaa Swift, tarttua siihen ja työntää se korkeammalle.

LINKistä tuli 1,8 metriä korkea ja noin 400 kilon painoinen. Siinä oli kolme robottikättä lidareineen (laseretäisyysmittareita, jotka rakentavat kohteesta kolmiulotteisen kuvan), kolme ksenon-ionimoottoria ja kaksi kuuden metrin aurinkopaneelia. Suunnitelma: kiertää Swiftiä useita viikkoja ja etsiä rungosta tarttumiskohtia, minkä jälkeen työntää sitä kuukausia hitaasti ylöspäin. Etsinnän piti tapahtua livenä, koska insinööreillä ei ollut kuvia eikä tarkkaa näkymää teleskoopin takapuolesta. Pelastaja kantoi mukanaan kaiken, mitä tarttumiseen tarvittiin, ja LINK-hanketta johtanut Kieran Wilson puhui tahdista avoimesti: kuusi kuukautta aiemmin koko avaruusalus oli ollut vain PowerPoint-esitys.

Heinäkuun 3. päivänä 2026 LINKiä kantanut Pegasus XL -raketti pudotettiin kantokoneen alta noin 12 kilometrin korkeudessa Kwajaleinin atollin yllä Tyynellämerellä. Raketti hoiti tehtävänsä.

Kolme viikkoa pyörteeseen

Heinäkuun 28. päivänä Katalyst ilmoitti , että LINK oli pyörinyt useiden akselien ympäri kolmen päivän ajan. Kaksi sen kolmesta liikemomenttipyörästä oli kuollut. Nämä ovat aluksen sisällä pyöriviä pyöriä: nopeutta muuttamalla satelliitti voi kääntyä polttamatta polttoainetta. Yhteys alukseen katkeili jatkuvasti. Yhtiö silti pysyi rauhallisena: LINKillä oli sen mukaan ”toimiva reitti tapaamiseen Swiftin kanssa”, ja Wilson kutsui teleskooppia ”valmistelemattomaksi mutta yhteistyöhaluiseksi kumppaniksi”.

Pyöriminen johtui viallisesta venttiilistä. Insinöörit saivat LINKin takaisin hallintaan, mutta sillä ei enää ollut polttoainetta tarttua Swiftiin ja nostaa sitä. Se oli loppu. Elokuun 19. päivänä NASA ja Katalyst perurivat pelastuksen. ”Tämä ei ole lopputulos, jota kohti työskentelimme, mutta se ei muuta sitä, miksi tätä tehtävää kannatti yrittää”, sanoi NASAn johtaja Jared Isaacman.

Kaksikko tapasi lopulta, joskin vain etäältä. Lennonjohtajat toivat LINKin 12–15 kilometrin päähän Swiftistä, riittävän lähelle kuvia varten. Sieltä voi ottaa valokuvia mutta ei tarttua mihinkään: pelastaja ei koskaan päässyt takapuolelle, jota kukaan ei ollut kuvannut vuonna 2004. Syyskuun 25. päivänä LINK palasi ilmakehään ja paloi, yli kuukautta ennen alusta, jota oli tullut pelastamaan.

Mitä putoamisesta jää jäljelle

Swift teki viimeisen havaintonsa 20. lokakuuta. Se oli vajonnut alle 275 kilometriin, alle puoleen lähtökorkeudestaan, missä ilma jarruttaa niin voimakkaasti, ettei teleskooppi enää pysty pitämään kohdetta vakaana. Moottoritta kukaan ei voi ohjata sen putoamista. Suurimman osan aluksesta odotetaan palavan, ja NASA arvioi haitan kenellekään Maan päällä olevan epätodennäköinen.

Swiftin jättämä perintö on arkisto: lähes 22 vuoden mittaukset, yli 1,5 miljoonaa ultravioletti- ja optista kuvaa, noin 12 teratavua dataa, kaikki julkista. Tähtitieteilijät penkovat sitä vielä pitkään.

Swift toimi yksitoista kertaa pidempään kuin oli luvattu, ja sen vie alas ilma. LINK ei edes ehtinyt pohtia, mistä teleskoopista voisi ottaa kiinni, koska sen oma venttiili petti ensin, ja Katalyst sanoo vievänsä opit tuleviin tapaamistehtäviin. AP odottaa Swiftin palaavan ilmakehään marraskuun alussa. Pelastaja ja pelastettava päättävät samoin, hieman yli kuukauden välein: hetkellisenä viirunä yötaivaalla.