Kenelle kuuluu viiden miljardin bitcoinaarre, joka ostettiin varastetuilla juaneilla

Iäkkäät sijoittajat eri puolilla Kiinaa antoivat juaninsa yhtiölle nimeltä Lantian Gerui. Osalla rahoista yhtiön johtaja Qian Zhimin osti bitcoineja: syyttäjien mukaan niihin meni noin 6 miljardia juania eli tuolloin noin 845 miljoonaa dollaria. Nyt kolikot ovat noin 5 miljardin dollarin arvoisia ja ovat Britannian poliisin hallussa. Arvonnousu ei näytä päätyvän sijoittajille.

Lontoon High Court päätti 12. lokakuuta 2026, että petettyjen sijoittajien vaatimukset arvioidaan Kiinan eikä Englannin lain mukaan. Kuulostaa juridiselta pikkuseikalta. Silti päätös vie Britannian valtiota lähemmäs sitä, että se saa pitää suurimman osan aarteesta ja koko tuoton. New Yorkissa taas kaksi kertaa suuremmasta kätköstä kiistelevät petoksen uhrit, syyskuun 11. päivän iskuissa kuolleiden omaiset ja Kiina, joka syyttää Yhdysvaltoja tietomurrosta.

Liberlandin tuleva kuningatar Hampsteadissa

Qian Zhimin, joka tunnetaan myös nimellä Yadi Zhang, pakeni Kiinasta väärällä passilla syyskuussa 2017. Lontoossa hän asui Hampsteadin kartanossa, jonka vuokra oli yli 17 000 puntaa kuussa. Hänen apulaisensa Jian Wen, entinen noutoruokalan työntekijä, yritti ostaa talon kalliilta esikaupunkialueelta eikä osannut selittää, mistä työnantajan rahat tulivat. Siitä tutkinta alkoi. Vuonna 2018 poliisi löysi laitteita, joissa olivat avaimet 61 000 bitcoiniin. Se oli Britannian historian suurin kryptovaluuttojen takavarikko.

Värikkäimmät yksityiskohdat paljastuivat Qianin päiväkirjoista. Hän haaveili omasta kansainvälisestä pankista ja linnasta Ruotsissa, ja vuoteen 2022 mennessä hän halusi Liberlandin kuningattareksi. Liberland on itse julistautunut mikrovaltio kaistaleella Tonavan rantaa Kroatian ja Serbian välillä, eikä yksikään valtio tunnusta sitä.

Syyskuussa 2025 Qian myönsi syyllisyytensä rahanpesuun, ja marraskuussa hänet tuomittiin 11 vuodeksi ja 8 kuukaudeksi vankeuteen . ”Motiivinne oli pelkkää ahneutta”, tuomari sanoi hänelle. Rikosasia päättyi siihen. Sen jälkeen alkoi siviilioikeudellinen, ja se on näistä kahdesta kiinnostavampi.

Sijoittajat menettivät juaneja, eivät bitcoineja

Eräs sijoittaja, herra Yu, kertoi BBC:lle , kuinka antoi rahansa Lantian Geruille. Yhtiö maksoi hänelle pieninä erinä osan luvatuista tuotoista, joten hän ei epäillyt mitään. Kesällä 2017 Kiinan poliisi aloitti yhtiön tutkinnan, ja maksut loppuivat. Hänen avioliittonsa ei kertomansa mukaan kestänyt sitä.

Yu ei ostanut bitcoineja, eikä kukaan muukaan. He antoivat juaneja, ja vasta Qian muutti heidän rahansa kryptoksi. Kun kolikot makasivat Britanniassa, niiden arvo moninkertaistui. Kenelle tuo arvonnousu kuuluu: ihmisille, joiden juanit varastettiin, vai valtiolle, joka löysi kätkön?

Vastaus riippuu siitä, mitä lakia sovelletaan. Kuvittele, että varas ostaa rahoillasi arpalipun ja voittaa. Englannin lain mukaan sijoittajat voisivat väittää, että voitto eli kolikot itse kuuluvat heille. Kiinan lain mukaan he muistuttavat enemmän velkojia, ja juristien mukaan he saisivat todennäköisesti takaisin suunnilleen sen, minkä sijoittivat, korkoineen. Arpalipun hinnan, ei jackpotia.

Tuomari Mark Turner valitsi Kiinan lain . Hänen perustelunsa mukaan järjestelmä toimi Kiinassa, sopimukset allekirjoitettiin siellä, rahat maksettiin siellä ja Qian osti bitcoinit myös siellä, Huobi-pörssin kautta ja OTC-kauppoina. Jokaisen vaatijan on hänen mukaansa osoitettava omistusoikeus kolikoihin. Laissa ei ole yleistä mekanismia, joka korvaisi kaikki menettäneet: vain ne, jotka todistavat kolikot omikseen, saavat jotakin.

Kuka saa erotuksen

Toukokuun 22. päivään 2026 mennessä noin 16 000 ihmistä oli ilmoittautunut vaatimaan osuutta brittituomioistuimessa. Se on alle 13 prosenttia 128 000 sijoittajasta. Ilmoittautuminen tarkoitti asioimista vieraassa maassa, vieraalla kielellä ja lontoolaisten lakimiesten kanssa. Iäkkäälle sijoittajalle Kiinassa se on suurempi este kuin mikään lainkohta.

Muut kirjoittavat kirjeitä. Sijoittajat keräsivät lähes 2 500 allekirjoitusta Kiinan ulkoministeriölle osoitettuun vetoomukseen: ”Emme halua emmekä koskaan hyväksy tilannetta, jossa Britannia takavarikoi bitcoinit eikä palauta niitä meille.” Yu ilmaisi asian vaatimattomammin. Hän toivoo, että Britannian hallitus, syyttäjät ja tuomioistuin osoittavat myötätuntoa.

Valtiolla on omat suunnitelmansa. Syyttäjät pyysivät tuomioistuinta sallimaan hallituksen pitää bitcoinit, ja kesällä 2025 The Telegraph kertoi, että valtiovarainministeri Rachel Reeves laski takavarikoitujen kryptojen myynnin varaan budjetin aukon paikkaamisessa. Syyttäjät lupasivat myöhemmin tuomioistuimelle laatia erillisen korvausjärjestelmän mutta eivät kertoneet yksityiskohtia.

Sijoittajatkaan eivät anna periksi. High Court antoi 16. lokakuuta noin 16 000 vaatijalle luvan hakea muutosta Kiinan lakia koskevaan päätökseen.

Kiinallakin on suunnitelmansa. Lontoon päätöstä seuranneena päivänä, 13. lokakuuta, Tianjinin tuomioistuin ilmoitti käsittelevänsä jutun , jossa pyritään menettämään valtiolle lähes 62 000 Britanniassa takavarikoitua bitcoinia. Rahaa sijoitti noin 128 000 ihmistä, ja Kiinan lukujen mukaan yli 102 000 heistä jäi tappiolle.

Yksi kolikkovaranto, kaksi tuomioistuinta.

New Yorkissa kolikoita on kaksinkertaisesti

Tarinalla on amerikkalainen sisar, ja se on vieläkin sotkuisempi. Yhdysvaltain oikeusministeriö jätti 14. lokakuuta 2025 menettämisvaatimuksen, joka koski 127 271 bitcoinia ja jonka arvo oli tuolloin noin 15 miljardia dollaria. Syyttäjät yhdistävät kolikot kambodžalaiseen Prince Groupiin ja sen puheenjohtajaan Chen Zhihin, jota syytetään kompleksien pyörittämisestä, joissa kaupattuja työntekijöitä pakotettiin huijaamaan ihmisiä verkossa. Tammikuussa 2026 Kambodža pidätti Chen Zhin ja luovutti hänet Kiinalle .

Syyskuun lopulla 2026 tuomari Rachel Kovner hylkäsi yhdeksän väitetyn uhrin vaatimuksen saada riitauttaa menettämisvaatimus. Logiikka muistuttaa Lontoon ratkaisua: molemmissa paikoissa uhrin on todistettava kolikot omikseen. Nämä ihmiset menettivät rahaa huijareille, mutta eivät pystyneet osoittamaan, että heidän rahansa päätyivät juuri näihin lompakkoihin. Tuomioistuimen mukaan he ovat parhaimmillaankin tavallisia vakuudettomia velkojia, joilla ei ole oikeutta itse kolikoihin. Jos valtio voittaa, uhrit voivat yhä hakea korvausta oikeusministeriöltä, mutta anojina eivät omistajina.

Sitten juoni ottaa käänteen, jollaista yksikään kirjailija ei uskaltaisi keksiä. Analyytikoiden mukaan kolikot tulivat LuBianista, louhintapoolista eli palvelusta, jossa tuhannet tietokoneet louhivat bitcoinia yhdessä ja jakavat palkkiot. Jo tammikuussa 2026 syyskuun 11. päivän iskuissa kuolleiden omaiset vaativat kolikoita itselleen. He väittävät, että LuBian liittyi Iraniin, ja heillä on Irania koskevia tuomioistuinten tuomioita. Yksi omaisryhmistä palasi tuomioistuimeen 12. lokakuuta: sen tuomioiden mukaan Iran on velkaa yli 671 miljoonaa dollaria.

Kiinan valtion kyberturvallisuusvirasto CVERC puolestaan syytti vuonna 2025 Yhdysvaltoja siitä, että se oli ottanut LuBianista joulukuussa 2020 kadonneet kolikot amerikkalaisen tiedustelun operaatiossa. Oikeusministeriö kiistää menetelleensä väärin mutta ei ole selittänyt, miten se sai lompakot hallintaansa.

Jos menettämistuomio menee läpi, kolikoille on jo ilmeinen koti. Presidentin 6. maaliskuuta 2025 antama määräys perusti strategisen bitcoinvarannon , jota rahoitetaan valtiolle lopullisesti menetetyillä bitcoineilla ja jolta kielletään niiden myynti.

Läpinäkyvin raha, jota kukaan ei voi palauttaa

Kryptolla on maine rahana, jossa kaikki näkyy. Jokainen siirto voidaan jäljittää, ja tutkijat hyödyntävät sitä: analyytikot yhdistivät amerikkalaisen kätkön LuBian-pooliin seuraamalla sen jälkiä lohkoketjussa. Lohkoketju kuitenkin näyttää, minne kolikko meni, kun taas tuomioistuin kysyy muuta: kenen se on? Sijoittajan juanien ja poliisin kassakaapissa olevan bitcoinin välissä on vaihtopalveluita, välikäsiä ja vuosien aika. Tuon rajan vetäminen jokaisen tuhansien ihmisten kohdalla on lähes mahdotonta.

Paljon on yhä epävarmaa. Lontoon päätös on alustava, ja tuomioistuin on jo sallinut muutoksenhaun. Vaikka se pysyisi voimassa, Kiinan lain asiantuntijoiden on vielä selitettävä, onko sijoittajilla ylipäätään omistusoikeuksia. Korvausjärjestelmää ei vielä ole, eikä amerikkalainen menettämistuomio ole lopullinen. Uhrit saattavat lopulta saada tappionsa takaisin, jolloin valtio pitää vain erotuksen. Sekin erotus on miljardeja.

Se tekee laskusta oudon. Koko tarinan paras sijoitus oli huijarin päätös parkkeerata muiden rahat bitcoiniin. Ja eniten siitä todennäköisesti hyötyy taho, joka ei sijoittanut mitään ja vain säilytti kahdeksan vuotta jutussa takavarikoituja laitteita.