Hän sanoi, ettei bitcoinia voi varastaa. Vuonna 1896 tuo väite meni läpi

Puolustus tiivistyi yhteen ajatukseen. Bitcoin on pelkkä sähköinen merkintä, jolla ei ole omaa arvoa, eikä ketään voi ryöstää sellaisesta, mikä ei ole mitään arvoista. Syytetty oli auttanut jengiä, joka uhkailemalla pakotti Thaimaan Koh Samui -saarella asuvan perheen luovuttamaan 2,48 bitcoinia. Thaimaan korkein oikeus käsitteli väitteen täysistunnossa ja hylkäsi sen. Tiivistelmä päätöksestä julkaistiin 28. lokakuuta 2026: bitcoin on omaisuutta, ja laki suojaa sitä ryöstöltä samalla tavalla kuin lompakkoa.

Voiko varastaa jotain, mitä ei voi pitää kädessään? Kysymys kuulostaa naiivilta, mutta juristit ovat kiistelleet siitä yli kymmenen vuotta, ja eri maat vastaavat siihen yhä eri tavoin. Tokion tuomioistuin katsoi vuonna 2015, ettei bitcoinia voi omistaa lainkaan. Jo 1890-luvulla saksalainen tuomioistuin käytti samaa logiikkaa vapauttaakseen miehen, joka oli varastanut sähköä: sähkövirta ei ole esine. Vastauksella on merkitystä arjessa. Ottaako poliisi varkausilmoituksesi vastaan? Kuka saa kolikot, kun pörssi menee konkurssiin?

Kahvila Koh Samuilla

Ryöstö tapahtui 15. syyskuuta 2022 kahvilassa Koh Samuilla. Viisi ulkomaalaista miestä istuutui pöytään miehen ja tämän vaimon, Venäjän kansalaisen, kanssa. Erään tapauskertomuksen mukaan he antoivat ymmärtää tietävänsä perheen liikkeet, uhkasivat pariskunnan pientä lasta ja löivät miestä kasvoihin. Paineen alla vaimo osti 2,480801 BTC:tä 50 000 dollarilla, tuolloin noin 1,878 miljoonalla bahtilla, ja lähetti ne lompakkoon, jota yksi hyökkääjistä hallitsi.

Oikeudenkäyntiasiakirjoissa syytettyä ei nimetä, vaan häntä kutsutaan ”herra A:ksi”. Päätöksestä kertovien uutisten mukaan hän ei ollut yksi kahvilassa olleista viidestä miehestä. Hän järjesti jengin matkat saarelle, majoituksen ja pakoreitin lautalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tuomitsi hänet 15 vuodeksi vankeuteen ja lyhensi tuomiota kolmanneksella, koska hänen todistuksensa oli auttanut jutun selvittämisessä. Jäljelle jäi kymmenen vuotta. Tuomioistuin määräsi hänet myös palauttamaan bitcoinit uhreille tai, jos se ei onnistu, maksamaan heille 1,878 miljoonaa bahtia. CoinDeskin mukaan korkein oikeus vahvisti kymmenen vuoden tuomion.

Puolustus ei ollut niin tyhjän päällä kuin äkkiseltään kuulostaa. Thaimaan siviili- ja kauppalain 137 pykälä, johon korkein oikeus itse viittaa, määrittelee ”esineeksi” aineellisen kohteen, jolla on fyysinen olomuoto. Bitcoinia ei voi poimia käteensä. Sillä ei ole painoa eikä kokoa.

Tuomioistuin vastasi markkinoilla. Bitcoinilla on markkinahinta, sen voi vaihtaa käteiseen aina, kun ostaja löytyy, ja kuka tahansa voi pitää sitä hallussaan. Se on arvoltaan vähintään sen verran kuin joku siitä maksoi. Tuomarit viittasivat myös vuoden 2018 asetukseen digitaalisista omaisuuseristä, jossa kryptovaluutta kuvataan sähköiseksi dataksi, jolla maksetaan tavaroista ja palveluista. Thaimaan keskuspankin kirjeen mukaan krypto ei ole laillinen maksuväline, mutta tuomarit sivuuttivat sen vastauksena toiseen kysymykseen. Ruokaostoksia ei voi maksaa kultaharkolla tai maalauksellakaan, ja silti molemmat voi varastaa. Rahana oleminen ja omaisuutena oleminen ovat eri kysymyksiä.

Sähkövirtakaan ei ole esine

Sama kiista on käyty ennenkin, ja silloin puolustus voitti. Tammikuun 12. ja 17. päivän 1895 välillä mies Kielissä ajoi moottoriaan paikallisen voimalaitoksen sähköllä aikomatta maksaa siitä. Kielin alueellinen tuomioistuin vapautti hänet. Saksan rikoslain mukaan varkaus tarkoitti irtaimen esineen ottamista, ja esineellä tuli olla fyysinen olomuoto. Sähkö oli tuomarien mielestä voima tai aineen tila, ei aine. Saksan ylin tuomioistuin Reichsgericht Leipzigissä antoi vapauttavan tuomion jäädä voimaan 20. lokakuuta 1896.

Tuomioistuin ei voi rangaista ilman lakia, joten lainsäätäjät kirjoittivat sellaisen. Saksa hyväksyi 9. huhtikuuta 1900 lain ”sähkötyön anastamisesta”, josta voi saada vankeutta tai enintään 1 500 markan sakon. Se on voimassa yhä Saksan rikoslain 248c pykälänä varkauksia käsittelevässä luvussa. Sähkön ottamisesta ei kuitenkaan koskaan tullut varkautta.

Bitcoinilla on sama ongelma kuin sähkövirralla: sitä ei voi pistää taskuun. Ja se on vielä vähemmän fyysinen. Sähkö kulkee sentään johtoja pitkin, mutta bitcoin on olemassa vain yhteisen siirtokirjanpidon merkintöjen summana.

458 kolikkoa, joita kukaan ei voinut omistaa

Vuonna 2014 tokiolainen bitcoin-pörssi Mt. Gox ajautui konkurssiin sen jälkeen, kun siltä oli varastettu valtava määrä bitcoineja. Yksi asiakas pyysi konkurssipesän selvittäjää palauttamaan hänelle hänen 458 kolikkoaan. Hänen päättelynsä oli yksinkertainen: jos bitcoinit olivat hänen, ne pitäisi pitää konkurssipesän ulkopuolella ja palauttaa hänelle.

Elokuussa 2015 Tokion käräjäoikeus hylkäsi hänen vaatimuksensa. Japanin siviililaki tunnustaa omistusoikeuden vain aineellisiin esineisiin. Asiakas väitti, että lohkoketjun merkintä oli hänen bitcoininsa ja että vain hän hallitsi sitä. Tuomioistuin ei hyväksynyt kumpaakaan väitettä. Lohkoketju tallentaa siirtojen historiaa, ja ”saldo” syntyy vasta, kun siirrot lasketaan yhteen. Mitään yksittäistä merkintää, joka olisi itse bitcoin, ei ole.

Se oli ensimmäisen oikeusasteen päätös, joka sitoo vain asianosaisia. Silti se osoittaa tarkasti, mihin tällainen päättely johtaa.

Penthouse ostettiin jonkun toisen USDT:llä

Singaporessa kysymys nousi esiin vuonna 2023 palkanmaksuasiassa. Ho Kai Xin työskenteli urakoitsijalla, joka maksoi henkilöstölleen palkat kryptona Bybit-pörssissä, ja hän oli ainoa, joka muokkasi kuukausittaisia maksutaulukoita. Toukokuun 31. ja elokuun 31. päivän 2022 välillä kahdeksan epäsäännöllistä maksua lähetti 4 209 720 USDT:tä neljään osoitteeseen. Yksi lompakoista oli palveluntarjoajan tietojen mukaan rekisteröity hänen henkilökorttinsa ja selfiensä avulla. Ho syytti serkkuaan nimeltä Jason, joka oli väitetysti käyttänyt hänen kannettavaansa. Tuomioistuin totesi, ettei Jasonia joko ollut olemassa tai ettei hänellä ollut ollut sellaista roolia.

Bybitin mukaan rahat menivät uuteen autoon, jonka hinta oli noin 362 000 Singaporen dollaria, ja Louis Vuitton -tuotteisiin 30 000 Singaporen dollarin edestä. Ho myös peruutti jo tilaamansa valtion asunnon ja osti miehensä kanssa omistusoikeusasunnon, penthousen, jonka arvo oli lähes 3,7 miljoonaa Singaporen dollaria. Tuomari Philip Jeyaretnam kirjoitti, että kryptovarojen haltijalla on omistusoikeus ”thing in action” -oikeuteen eli saatavaan. Ajattele rahaa pankkitilillä: sitä ei voi koskettaa, mutta se on sinun, ja tuomioistuin suojaa sitä. Koska dollariin sidottu vakaakolikko USDT on jonkun omaisuutta, tuomioistuin pystyi enempään kuin määräämään Hon maksamaan velan. Se saattoi määrätä itse kolikot luovutettaviksi takaisin omistajalleen.

Asiakkaiden kolikot, ei pörssin

Mt. Goxin tarinalla on peilikuva, ja se tulee common law -maasta, jossa suuri osa oikeudesta rakentuu aiemmista päätöksistä. Uudessa-Seelannissa tuomari Gendall otti vuonna 2020 käsiteltäväkseen hakkeroidun kryptopörssin Cryptopian romahduksen. Hän päätti, että pörssissä olleet kolikot kuuluivat asiakkaille ja että Cryptopia oli vain pitänyt niitä hallussaan yli 900 000 ihmisen puolesta. Tällaisella päätöksellä on häviäjänsä. Kun kolikot otettiin pois yhteisestä potista, Cryptopian muille velkojille jäi vähemmän: sen sijaan että he olisivat saaneet takaisin noin 85 prosenttia saatavistaan, he saattoivat nyt odottaa alle puolta.

Britannia kirjasi tämän lopulta lakiin. Joulukuun 2. päivänä 2025 tuli voimaan digitaalisia omaisuuseriä koskeva laki. Englannin laki tunnisti ennen kahdenlaista henkilökohtaista omaisuutta: esineet, joita voi pitää kädessä, ja oikeudet, joita voi vaatia täytäntöön pantaviksi, kuten velkakirja tai raha pankkitilillä. Nyt jokin ei enää menetä omaisuuden suojaa vain siksi, ettei se mahdu kumpaankaan lokeroon. Krypto voi olla kolmas laji. Mihin tämä kolmas luokka päättyy, sen tuomioistuinten on vielä selvitettävä.

Venäjä oppi takavarikoimaan sen ensin

Koh Samuin kahvilassa ryöstetty nainen on Venäjän kansalainen, ja hänen maansa päätyi samaan vastaukseen päinvastaisesta suunnasta: se aloitti takavarikosta. Presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 20. helmikuuta 2026 lain, jonka mukaan digitaalinen valuutta lasketaan omaisuudeksi rikoslain soveltamisessa. Laki koskee pääosin takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista. Tutkijat voivat ottaa USB-tikun, laitelompakon tai tietokoneen, jossa avaimet ovat, tai, jos se on teknisesti mahdollista, siirtää kolikot valtion hallitsemaan osoitteeseen.

Neljä kuukautta myöhemmin, 16. kesäkuuta 2026, Venäjän korkeimman oikeuden täysistunto päivitti vuoden 2002 ohjeistuksensa varkaudesta, ryöstöstä ja aseellisesta ryöstöstä. Sen luettelo asioista, jotka voi varastaa, sisältää nyt digitaalisen valuutan ja digitaaliset oikeudet pankkitilien saldojen ja digitaalisten ruplien rinnalla. Tällaisen omaisuuden varkaus on tehty sillä hetkellä, kun se poistuu uhrin tililtä. Uhrien kannalta se tarkoittaa, että tuomioistuinten pitäisi käsitellä jonkun kryptojen ottamista varkautena tai ryöstönä, aivan kuten rahan ottamista pankkitililtä.

Tunnustaminen vaikuttaa molempiin suuntiin, ja Venäjän tapahtumajärjestys tekee sen selväksi. Omaisuus on se, mitä laki suojaa varkailta, ja myös se, minkä laki voi jäädyttää ja takavarikoida. Bitcoinin haltijoille se on reilu kauppa: niin kauan kuin kolikko lasketaan pelkäksi dataksi, varasta on vaikea rangaista ja kolikko on vaikea saada takaisin.

Korvaus vuoden 2022 hinnoin

Jäljelle jää Koh Samuin kahvilan perhe. Tuomioistuin sidoi bitcoinin arvon sen hintaan, joten jos kolikot eivät palaa, korvaus on lukittu siihen hintaan: 1,878 miljoonaa bahtia. Binance-hakkeroinnin jälkeen 30. lokakuuta 2026 bitcoin putosi alle 77 000 dollarin. Samat 2,48 BTC:tä ovat nyt noin 190 000 dollarin arvoiset, lähes nelinkertaisesti sen verran kuin vaimo joutui niistä maksamaan.

Jos kolikot eivät koskaan löydy, perhe saa käteisenä noin neljänneksen niiden nykyarvosta. Bitcoinin kutsuminen omaisuudeksi oli vasta puolet työstä. Seuraava kiista koskee sitä, kumpi hinta lasketaan: mitä se maksoi silloin vai mitä se on arvoltaan nyt.